HU-Yhtiöt

Painamalla viereisestä kuvakkeesta saat pienen ääninäytteen hummeripoikien laulannasta. Näyte on MP3 muotoinen. Kappale on Hummeripoikien "Valomerkin jälkeen..." CD-levyltä.

MÄEN ANNA
(säv. I.Aaltonen / san. I.Aaltonen, H.Naskali, I.Laurmaa)

Nimi pahenna ei miestä, tuskin usein naistakaan,
etunimen luulis' olevan ei olennaistakaan.
Poikkeus sääntöön läytyy numeroista kylmän tilaston,
esimerkki siitä ystävämme Anna Mäki on.

Seitsenvuotiaana Anna kansakoulun aloittaa,
etupenkkiin kädet ristissä hän oitis istahtaa.
Opettajatar kun pyytää lapsen nimen kirjoihin,
kuuluu ääni hento alta suuren silkkirusetin:

- Mäen Anna... Mäen Anna.
Toisti opettaja kysymyksen - nyt jo ankaran.
- Mäen Anna! Mäen Anna
koko koulun silmissä sai heti maineen hankalan.

Teini-ikäisenä Annakin jo pääsee tansseihin,
niin kuin muutkin tytöt poikiin katsoo silmin kaipaavin.
- Joko tänään tapaan prinssini? näin Anna haaveilee.
Kielontuoksuisena eturivissä taas hymyilee.

Pojat suosiosta viehättävän Annan kilpailee,
kanssa komeimman hän kohta parketilla liitelee.
Ylkä esittelee itsensä - ja melkein ehdottaa.
Anna kavaljeerin korvaan kiihkeästi kuiskuttaa:

- Mäen Anna... Mäen Anna.
Poika askeleissaan kohta sekoaa.
- Mäen Anna... Mäen Anna.
Tyttä hämmästynyt parketille yksin jäädä saa.

Niin kuin arvaattekin, Anna koskaan miestä saanut ei,
vuodet vieriessään rusetin ja kielontuoksun vei.
Pelkkä nallekarhu iltaisin kun häntä nukuttaa,
miettii Anna: - Ehkä työhön voisin murheet hukuttaa.

Ikääntyneen Annan arvo vihdoin viimein huomattiin,
erään paikan hakijoista hänet parhaaks' katsottiin.
Postipankin luotto-osastolle jos sä soittelet,
tuttu ääni vastaa sulle, kun sä lainaa pyytelet:

- Mäen Anna! Mä en anna!
Pettyneenä lyöt sä luurin paikoilleen.
- Mä en anna!!! Mäen Anna
paikkaa sopivampaa tuskin löytänyt ois nimelleen!
- Mäen Anna! Mä en anna!
Pettyneenä lyöt sä luurin paikoilleen.
- Mä en anna!!! Mäen Anna
firman juhlissa hän vihdoin törmäs Usko Kylmäseen!

Toinen näyte Hummeripoikien laulusta (Songin TV-mainos 2001)